Vaalikampanjani teema on "Korjataan Siun soten ongelmat", joten on luonnollista kysyä, kuinka haluan korjata Siun soten.

Outokummun Energia ilmoitti kauppojen vuosipäivän kunniaksi 6,5 prosentin sähkönsiirtohintojen noususta .

Uusi vihreiden sisäministeri Krista Mikkonen aloitti uuden pestinsä kertomalla ensimmäisessä tiedotustilaisuudessaan , kuinka opposition välikysymys on uhka kansalliselle turvallisuudelle. Hän perusteli mielipidettään sillä, että oppositio haluaa tuoda julkiseen keskusteluun asioita, jotka eivät sinne kuulu. Mikä sitten on tuo mainittu välikysymys? Välikysymyksellä tarkoitetaan parlamentaarisessa hallitusjärjestelmässä käytettyä menettelyä, jonka avulla selvitetään nauttiiko hallitus suoralla kansanvaaleilla valitun parlamentin luottamusta. Välikysymyksestä säädetään perustuslaissa, joten välikysymys on erittäin tärkeä osa demokraattista järjestelmää. Sillä on mahdollista kaataa esimerkiksi laittomasti toimiva hallitus. Perussuomalaisten, Kokoomuksen, Kristillisten ja Liike Nytin välikysymys koskee Suomen varautumista siirtolaisvirtojen ohjaamiseen perustuvaan hybridivaikuttamiseen. Asia on ajankohtainen Puolan rajan tapahtumien vuoksi. Välikysymystekstissä kysytään esimerkiksi, mitä hallitus aikoo tehdä turvatakseen rajavalvonnan ja rajaturvallisuuden Suomen ulkorajoilla ja miten hallitus valmistautuu estämään hallitsemattoman laittoman maahantulon Suomeen. Nämä asiatko todella ovat Mikkosen mielestä asioita, joista ei saisi julkisuudessa puhua? Uuden sisäministerin lausuntojen lukemisen jälkeen minun oli tarkistettava vielä kerran, että ne todella olivat Krista Mikkosen eivätkä Aljaksandr Lukashenkon tai Vladimir Putinin lausuntoja. Pelottavinta Mikkosen lausunnoissa onkin se, että ne ovat suoraan Venäjän ja Valko-Venäjän valtaapitävien ohjekirjasta, kuinka hiljentää ja tuhota kriitikot ja oppositio. Venäjällä ja Valko-Venäjällä oppositio koetaan valtaapitävien joukoissa niin suureksi uhaksi, että oppositio hiljennetään ja ne, ketkä eivät suostu hiljenemään heitetään vankilaan, tapetaan tai ainakin yritetään tappaa esimerkiksi myrkyttämällä.

Viime vuonna peruspalveluministeri Krista Kiuru kävi kiertueellaan kehumassa Siun sotea . Lisäksi eduskunnassa on käytetty Siun sotea hyvänä esimerkkinä sote- ja maakuntauudistuksen tulevasta onnistumisesta. Olen kertonut todellisuuden ja pyytänyt tulemaan tutustumaan työntekijöiden ja asiakkaiden todellisuuteen, joka ei ole poliitikkojen juhlapuheiden mukainen. Siun sote tarjosi noin 250 euron ylimääräisen korvauksen ylityölisien päälle, jotta nykyinen henkilöstö olisi tehnyt vapaapäivinä lisätöitä. Ei kukaan voi elää ilman vapaapäiviä, joten nyt tämän ja sijaispulan vuoksi kuusi terveyskeskusta on suljettu. Siun sote perustettiin vuonna 2015 , ja prosessien ja käytänteiden yhtenäistämisen piti tuoda säästöjä. Jotakin säästöä sieltä on saatu, mutta myös asiakkaiden palveluista ja työntekijöiden selkänahasta on säästetty. Suhtauduin skeptisesti puheisiin toiminnan tehostamisesta ja suurista säästöistä. Ennen Siun soteakin henkilöstö teki oikeasti koko ajan töitä sen eteen, että asiat tehdään mahdollisimman tehokkaasti. Kaikkien säästöjen lisäksi on toteutettu vaikka ja mitä uudistuksia, joista osa on myös säästöjen painaessa päälle kuormittanut henkilöstöä vielä lisää. Valitettavasti kesäsulkemiset muuttuvat hyvin äkkiä pysyviksi, jos työntekijöitä ei saada lisää ja jos entisiäkin menetetään. Oikeana vaarana on, että meiltä siirtyy jatkossa palveluita Savoon . Realistinen uhkakuva on, että tulevaisuudessa meidän on haettava hoitoa Kuopiosta , ellei saada lisää rahoitusta palveluihin tavalla, joka on kestävä myös työntekijöiden kannalta. Toivottavasti ainakin jokainen poliitikko ymmärtää, kuinka vakavista asioista on kyse. Tulevan hyvinvointialueen rahoitus on oltava kestävällä tasolla. Pahinta on, että sote- ja maakuntauudistuksen myötä meille kuuluisi THL:n laskelmien mukaan enemmän rahaa kuin saamme. Sote-uudistuksen rahoitusmallin muutokselle seitsemän vuoden siirtymäaika on liian pitkä. Kolme, ehdottomasti maksimissaan viisi vuotta olisi riittänyt. Nyt siis odotamme vuoteen 2029 , että saamme edes osan meille kuuluvista rahoista. THL:n mukaan meille kuuluisi vähintään 336 euroa enemmän rahaa vuodessa per asukas. Hallitus on kuitenkin liittänyt sote-uudistukseen leikkurin. Tätä leikkuria Siun soten johto piti kiitettävästi esillä, siitä heille kiitos. Menetämme meille kuuluvista rahoista leikkurin myötä 136 euroa eli 40 prosenttia siirtymäajan jälkeen. Tuo raha olisi ollut ensiarvoisen tärkeää Pohjois-Karjalan iäkkään väestön sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseksi. Kirjoitus julkaistu alunperin Karjalaisessa 24.7.2021

Olette varmasti jo kuulleet monta kertaa tarinan siitä, kuinka ”hyvän” tuloksen Suomen pääministeri Sanna Marin neuvotteli viime kesänä. Tulos oli niin ”hyvä”, että me suomalaiset maksamme paketista yli kaksi kertaa enemmän, mitä me siitä takaisin saamme. Suomi maksaa 6,6 miljardia ja saa takaisin noin 2,7 miljardia. Paketilla tuetaan huonosti talouttaan hoitaneita maita, kuten Italiaa ja Espanjaa. Oikeasti neuvottelutulos on yksi historian suurimmista epäonnistumisista, vaikka pääministeri muuta väittääkin – ja maksaja olet sinä, arvon suomalainen veronmaksaja. Espanja suunnitteleekin nyt rakentavansa esimerkiksi akkutehtaita, jotka kilpailevat suomalaisten vastaavien kanssa ja kokeilee vastikkeetonta perustuloa kansalaisilleen. Italia alkaa maksaa naisille raskauden 7. kuukaudesta lähtien 250 euroa kuukaudessa vauvaa kohti aina lapsen 21. ikävuoteen asti. Eikö olisi kiva, jos suomalaisten rahat käytettäisiin vastaaviin Suomessa, omassa maassamme? Näin ei tehdä, vaan rahamme tuhlaavat muut maat. Eurooppaministeri Tytti Tuppuraisen mielestä ”on luonnollista, että Suomi saa vähemmän elvytysrahaa”, joka kertonee Tuppuraisen ja demareiden prioriteeteista kaiken olennaisen. Suomen pääministeri ja eurooppaministeri ovat kertoneet meille kansanedustajille istuntosalissa, kuinka paketti tulee olemaan vain kertaluontoinen. Tämä(kin) näyttää olevan totuuden taivuttamisen maailmanennätys, koska unionissa puhutaan jo tulevista tukipaketeista. EKP:n johtokunnan jäsenen mukaan EU:n tukipaketti voi toimia mallina tuleville tukipaketeille. Tällä hetkellä systemaattisesti eduskunnassa elpymispakettia vastustavat vain perussuomalaiset (ja kristillisdemokraatit). Olemme vastustaneet elpymispakettia jokaisessa valiokunnan kokouksessa, jossa se on ollut esillä, toisin kuin esimerkiksi kokoomus. Piakkoin elpymispaketista äänestetään myös eduskunnassa. Perustuslakivaliokunta päätti, että elpymispakettiin tarvitaan määräenemmistö tulos eduskunnassa eli 2/3 annetuista äänistä. Kokoomus päätti 27.4.2021 äänestävänsä tyhjää elpymispakettiäänestyksessä. Tämä tarkoittaa silloin sitä, että elpymispaketti menee läpi hallituksen äänillä. Jos Kokoomus antaisi edustajilleen vapaat kädet, niin paketin kaatamisen suhteen olisi vielä toivoa. Toivoa siis sopii, että Kokoomuksesta löytyy tarpeeksi selkärankaa omaavia edustajia, jotka eivät tottele Kokoomuksen vellihousuja ja kaatavat tämän historian suurimman typeryyden kanssamme. Toisin kuin Kokoomus, Perussuomalaiset tulevat takuuvarmasti olemaan elpymispakettia vastaan ja suomalaisten veronmaksajien rahojen tuhlausta vastaan. Suomalaisille veronmaksajille kallista pakettia ei tule hyväksyä missään tilanteessa. Julkaistu lyhennettynä 28.4.2021 Karjalaisessa ja Savon-Sanomissa

Aloitetaan Suomen Perustuslaista. Suomen Perustuslain 116 § kertoo ministerisyytteen nostamisen edellytyksistä. ”Syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan voidaan päättää nostettavaksi, jos tämä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti.” Tärkeä kohta lukijalle laissa on tahallisuus tai törkeys ja olennaisuus . Mikäli teko ei ole tahallinen, törkeä tai ministeri ei ole olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvaa velvollisuuttaan, ei ministeri joudu oikeuden eteen. Perustuslakivaliokunta katsoi mietinnössään ettei ” ... perustuslain 116 §:ssä ministerisyytteen nostamiselle asetettu korotettu syyksiluettavuusvaatimus (tahallisuus tai törkeä huolimattomuus) eikä ministerin virkavelvollisuuksien rikkomisen olennaisuusvaatimus kuitenkaan täyty … ” Samaan aikaan Perustuslakivaliokunta katsoi myös mietinnössään, että "…perustuslakivaliokunta katsoo, että vaikka ulkoministeri Pekka Haaviston menettelyä muistutuksen kohteena olevassa asiassa (kohta 3) on pidettävä hallintolain ja ulkoasiainhallintolain vastaisena ja siten moitittavana … ” Eli Haavisto on rikkonut ministerin toimissaan lakia, mutta ei tarpeeksi törkeästi, tahallisesti eikä olennaisuusvaatimuksen täyttämällä tavalla. Suomessa on katsottu, että demokratian toimivuutta haittaisi, jos politiikan tekeminen vietäisiin oikeussaleihin ja siksi laissa on maininta tahallisuus, törkeys ja olennaisuus. Tässä kohtaa herääkin kysymys, että onko todella niin, että ministeri saa tehdä jopa virkarikoksia ministerin virassaan joutumatta vastuuseen? Vastaus kysymykseen on, että ei, ministeri ei saa tehdä virkatoimessaan rikoksia joutumatta vastuuseen ja tässä kohtaa peliin asettuu poliittinen vastuu. Tähän päivään asti järjestelmä itse ja puolueet ovat hoitaneet epäpätevät ministerit pois tehtävistään poliittisen vastuunkannon kautta. Suomessa järjestelmä on toiminut tähän asti hyvin. Alla esimerkkejä: – Koulutusta valtion rahoilla hankkinut Katri Kulmuni , – niitä näitä höpöyttänyt Antti Rinne , – aatetovereitaan puolustanut, rikostutkintaan puuttunut Heidi Hautala , – Nuorisosäätiön ja vaalirahoituksen sotkuihin mukaan joutunut Matti Vanhanen , – Johanna Tukiaiselle tekstiviestitellyt Ilkka Kanerva ja – faxejaan lähetellyt Anneli Jäätteenmäki . Ministeri on joutunut eroamaan silloinkin kun hän ei ole rikkonut lakia ( Ilkka Kanervan tekstiviestit) ja vaikka hän ei ole itse tehnyt virhettä ( Katri Kulmunin koulutuslaskut), mutta poliittinen luottamus oman ryhmän tai hallituksen taholta on loppunut. Voi sanoa, että järjestelmä on toiminut tähän asti polittisen vastuunkannon kautta. Mutta.. Tällä hetkellä meillä on ulkoministerinä henkilö, joka ei itse ymmärrä kantaa aiemmin mainittua poliittista vastuuta. Sen lisäksi ulkoministeri Pekka Haaviston puolue Vihreät eivät ymmärrä kantaa poliittista vastuuta ja eivätkä siirrä Haavistoa syrjään. He pitäytyvät kynsin hampain vallassa kiinni, moraalista viis. Pahinta kaikessa kuitenki on se, että hallitusta johtaa pääministeri, joka on täysin kykenemätön näkemään, millaista vahinkoa tämä toiminta tekee koko järjestelmämme uskottavuudelle kertomalla, että hän ja hallitus tukevat hallinto- ja ulkoasainhallintolain vastaisesti toiminutta ministeriä:

Viime viikkoina julkisuudessa on ollut pääkaupunkiseudun lisääntyvä ja raaistuva jengiväkivalta. Tätä katujengien toimintaa on pitkään yritetty julkisuudessa vaieta kuoliaaksi, vaikka tietoja ryöstöistä ja raa’asta väkivallasta on kuulunut kentältä jo vuosia. Tilanne nousi julkiseen keskusteluun vasta nyt, kun 16-vuotias, jo ennestään tapon yrityksestä epäiltynä ollut nuori tappoi alle parikymppisen nuoren miehen Helsingin Vallilassa. Toinen teosta epäilty henkilö on 14-vuotias, eikä hänelle koidu teosta minkäänlaista rangaistusta. Viimeistään nyt yhteiskunnan olisi lopetettava ongelman vähättely ja herättävä tilanteeseen, mutta o san viranomaisista sekä erityisesti tiettyjen hallituspuolueiden poliitikkojen vähättelevä asenne on keskeinen osa ongelmaa. Tietyille vihervasemmistopuolueiden poliitikoille tuntuu olevan tärkeämpää hillitä keskustelua maahanmuuttajataustaisten nuorten toiminnasta kuin osoittaa tukea raa’an väkivallan uhreille ja miettiä tehokkaita keinoja, joilla rikollisuuteen voitaisiin puuttua. Toistellaan papukaijan lailla, että nuoret ovat tehneet Suomessa rikoksia ennenkin tai että jollakin sopivalla mittarilla rikollisuus näyttää vähentyneen. Tämä on törkeää uhreja kohtaan – yhtään ryöstettyä tai henkitoreisiin pahoinpideltyä uhria tai tapetun nuoren omaisia ei takuuvarmasti lohduta se, jos tiedostavat ja muiden yläpuolelle itsensä asettavat poliitikot tulevat kertomaan heille, että kyllä nuoret ovat ryöstäneet tai tappaneet ennenkin. Kehityssuunta on huolestuttava, mutta tähän mennessä yhteiskunta ei ole juuri siihen reagoinut. Jotkut poliitikot tuntuvat myös kuvittelevan, että rikollisuus voitaisiin ratkaista esimerkiksi sosiaalisella sekoittamisella tai muilla ei-yksilötason keinoilla. Väkivaltaa vähätellään oireiluna, ja syy tekoihin pyritään löytämään mistä tahansa muualta kuin rikollisesta itsestään. Jopa ulkomaille terroristijärjestöjä tukemaan lähteneet henkilöt esitetään mediassa uhreina ja heidän paluunsa Suomeen mahdollistaminen tuntuu olevan hallituksen prioriteettien kärkipäässä. Millaisen viestin tämä antaa rikolliselle itselleen? Ei ainakaan sellaista, että yhteiskunta tuomitsee hänen tekonsa, teosta on seuraamuksia ja hänen on muutettava toimintaansa, jos haluaa elää suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomi on Ruotsin tiellä, vaikka vihervasemmisto ei sitä haluaisikaan myöntää. Sekoittava asuntopolitiikka ei estä väkivaltaa tai radikalisoitumista, se vain hidastaa ongelman havaitsemista. Poliisin resurssipula näkyy siinä, että moni rikos jää selvittämättä. Kiinteä rikosoikeudellisen vastuun alaikäraja johtaa tarkoitukseensa nähden päinvastaiseen tilanteeseen, jos jengit käyttävät nuorimpia jäseniään sellaisiin tekoihin, joista seuraisi 15 vuotta täyttäneille rikostuomiot. Se ei suojele lapsia, vaan kannustaa hyväksikäyttämään heitä rikoksiin. Ongelmiin pitää puuttua hyvin matalalla kynnyksellä jo kouluissa, ja koulujen pitäisi matalalla kynnyksellä kutsua poliisit ja sosiaaliviranomaiset selvittämään tilannetta sen sijaan, että väkivallan uhri jätetään yksin, kuten turhan usein on käynyt. Yhteiskunnan asenteet kaipaavat muutenkin korjausliikettä. Rikollisuudesta oireiluna puhuvat poliitikot ovat usein kiinnostuneita vain rikollisen itsensä hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta eivätkä uhrin kärsimyksestä. Keskustelun painopisteessä pitäisi olla uhrien asema ja yhteiskunnan tulisi ottaa tavoitteeksi nollatoleranssi väkivaltarikollisuuteen. Mitättömät, usein ehdolliset tuomiot pahoinpitelyistä tai seksuaalirikoksista, jotka jättävät uhreille elinikäiset vammat, halventavat uhreja. Tekijät eivät tarvitse suojelua, vaan muun yhteiskunnan pitää asettua selkeästi uhrin puolelle sen sijaan, että pyritään selittämään vastuu teoista muille kuin tekijälle itselleen.

UPM ilmoitti keskiviikkona 26.8.2020 suunnittelevansa Jämsässä olevan Kaipolan paperitehtaan sulkemista. Päätös vaikuttaa jopa 450 työpaikkaan. Se on erittäin kova isku Jämsän 20 000 asukkaan kunnalle. UPM :n ilmoitus Kaipolan paperitehtaan sulkemisesta on nostattanut kovan äläkän ja paljon keskustelua. Sen sijaan, että pääministeri Marin olisi keskittynyt vielä neuvottelemaan UPM :n kanssa tehtaan sulkemisesta, on pääministeri keskittynyt nälvimään yritystä ja sen johtoa. Pääministeri on neuvottelujen sijaan väläytellyt irtisanomisten ja tehtaiden sulkemisen vaikeuttamista. Marin ei tunnu ymmärtävän perusteita yritysten ajattelumaailmasta. UPM :n kaltaiset suuret yritykset investoivat tulevaisuuteen sekä työllistävät ja suunnittelevat toimintaansa pitkällä tähtäimellä. Tällä hetkellä suomalainen yhteiskunnallinen tilanne on kaikkea muuta paitsi yritysystävällinen. Se ei luo luottamusta tulevaisuuteen eikä houkuttele investoimaan Suomeen . Miksi näin on? Tähän on monta syytä. Yleisesti voi sanoa, että Kaipolan sulkeminen on käytännön esimerkki vihervasemmistolaisen hallitusohjelman seurauksista: 1. Nykyinen hallitusohjelma on ennätyksellisen puna vihreä , mikä on jo ensimmäisenä vuonna tarkoittanut esimerkiksi yrittämisen vaikeuttamista (kotitalousvähennyksen laskeminen) ja yritysten kulujen (polttoaineverotuksen nosto) voimakasta nousua. 2. 36 prosenttia Kaipolan paperitehtaan energiasta tulee turpeesta. Marinin hallituksen hallitusohjelmassa on tavoite turpeen energiakäytön (vähintään) puolittaminen 2030 mennessä. 3. Hallitus on väläytellyt useaan otteeseen veronkorotuksia koronakriisiin vedoten. 4. Kun yrityksillä menee huonosti, pääministeri Marin esittelee hulluja ideoita esimerkiksi 4-päiväisestä työviikosta tai 6 tunnin työpäivästä, jotka toteutuessaan nostaisivat yritysten palkkamenoja valtavasti ja heikentäisivät Suomen kilpailukykyä entisestään. Ylläolevat voi lukea myös suoraan tai rivien välistä UPM :n toimitusjohtaja Jussi Pesosen avoimessa kirjeessä 27.8.2020 : "Sen sijaan ulkoisten kustannusten osuus ja verorasitus on käynyt Suomessa ylivoimaiseksi. Liikenteen dieselveroa korotetaan jokaisella hallituskaudella, vaikka tiedetään, että 80% kulutuksesta on raskaassa liikenteessä, esimerkiksi puun tai tavaran kuljetuksessa. Neljä kertaa Ruotsia korkeampi paperiteollisuuden sähkövero ei edesauta yksiköiden menestystä. Kuidun hankintaketjuun kertyy verorasitusta ja polttoainekustannuksia enemmän kuin kilpailijamaissa. Valtakunnallinen ammattiyhdistysliike ajaa tasakorotuksia ja lyhyempää vuosityöaikaa, vaikka tulotaso on jo nyt 30 % korkeampi ja vuosityöaika lyhyempi kuin Saksassa vastaavaa tuotetta tekevissä tehtaissa. " Myös UPM Communication Papers -liiketoiminta-alueen johtaja Winfried Schaur totesi yhtiön tiedotteessa, että Kaipolan tehtaan lakkauttamisaikeen taustalla on monia asioita: "Vaikka Kaipolassa on osaavat tiimit ja hyvin hoidetut koneet, monien ulkoisten tekijöiden, kuten korkeiden logistiikkakustannusten, sääntelyyn ja verotukseen liittyvien seikkojen, korkeiden työvoimakustannusten ja kasvavien kuitukustannusten vuoksi tehdas on UPM :n paperitehtaista kilpailukyvyltään heikoin." Kaipola on vasta alkua. Jos hallitus jatkaa veronkorotusten ja yritysten kurittamislinjalla, tulee lisää tehtaiden, isompien ja pienempien, sulkeutumisia. Työttömyys kasvaa ja suomalainen teollisuus näivettyy. Tämä vie pohjan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rahoitukselta, mikä tarkoittaa palveluiden ja tukien valtavan suuria leikkauksia tulevaisuudessa. Hallituksen utopistisen vihervasemmistolainen politiikka, jossa teollisuus ajetaan halvempiin maihin saastuttamaan enemmän kuin Suomessa, on vastuutonta politiikkaa eikä se edes pelasta maapalloa. Mitä pitäisi tehdä? Tässä kohtaa hallitus on jo auttamattoman myöhässä. Kesä on lomailtu eikä työllisyystoimia ole edes taidettu miettiä. Hallituksen pitää viimeistään syyskuun budjettiriihessään tuoda esityksiä esimerkiksi kannustavammasta yritysverotuksesta sekä veronalennuksista. Polttoaineveronkorotus täytyy perua. Arvonlisäveroa on laskettava määräaikaisesti. Kotitalousvähennys on palautettava alkuperäiseen muotoonsa. Turpeen energiakäyttöön ei tule puuttua. Yrityksille täytyy luvata, ettei niiden verorasitus enää kasva tulevien vuosien aikana, jotta ne voivat luottaa suomalaiseen päätöksentekoon ja uskaltavat investoida, nyt ja tulevaisuudessa. Lopuksi on pakko mainita, että jos nippanappa kakkoseksi jäänyt puolueeni perussuomalaiset olisi nyt pääministeripuolue, niin julkisen UPM :lle nälvimisen sijaan keskittyisimme saamaan yrityksen neuvottelemaan Kaipolan jatkamisen vaihtoehdoista ja tekisimme edellä mainittuja toimia, jotka loisivat uskoa ja luottamusta Suomeen .

Muistamme Kreikan talouskriisin ja kuinka silloinen valtiovarainministerimme (nykyinen "Afrikka komissaari") Jutta Urpilainen (sdp.) hehkutti : " Tienasimme 1 000 000 e / tunti! " Kreikan ”vakuusjärjestelyillä”. Tämä ”vakuusjärjestely” tuottaa tällä hetkellä tappiota ja tienestit jäivät saamatta. Nyt, 9 vuotta myöhemmin Suomen piikki on taas auki ja tällä kertaa puhutaan pahimmillaan 39 miljardin euron vastuista. Vertailun vuoksi laskin, mitä kaikkea 39 miljardilla eurolla saadaan Suomessa: - Koko opetus-ja kulttuuriministeriön hallinnonala (sis. koko opetus- ja varhaiskasvatustoimen), - Koko sisäministeriön hallinnonala (sis. koko poliisi-, pelastus-, rajavartiosto- ja hätäkeskustoiminnot) - Koko puolustusministeriön hallinnonala (sis. maanpuolustuksen) - Koko liikenne-ja viestintäministeriön hallinnonala - Koko sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala (sisältää sosiaali- ja terveyspalvelut) - Kuntien tukeminen kaikkineen = valtiontalousarviossa 2020 yhteensä karkeasti 39 miljardia euroa. Mistä tässä on kokonaisuudessaan kyse? Puhumme useista eri rahoitusvälineistä ja hallitus on kirjoittanut vekseleihin takaajaksi suomalaisen veronmaksajan nimen. Ylellä eurooppaoikeuden professori Leino-Sandberg kuvaili tilannetta huolestuttavaksi ja lisäsi, kuinka isoja rahoitusvälineitä tulee tipoittain, ja että tämä tekee kokonaiskuvan hahmottamisesta hankalaa. Olen eduskunnan Suuren valiokunnan (vara)jäsen ja allekirjoitan Leino-Sandbergin näkemyksen. Eri mekanismeja on tällä hetkellä useita. Ne ovat nimeltään: -EVM - Sure - Elpymisrahasto - EIP:n takuurahasto - Mukana ovat myös monivuotinen rahoituskehys ja Euroopan keskuspankki. Eri mekanismeilla on erilaiset tehtävät ja osalla ne ovat suhteellisen järkeviäkin, kuten yritysten tukemista, mutta osa (kuten elpymisrahasto) pönkittävät huonosti talouttaan hoitaneita valtioita, kuten Kreikkaa aikoinaan. Elpymisrahaston on viimeisimpien tietojen mukaan kerrottu olevan 500 miljardin kokoinen, jolloin Suomen vastuut eivät olisi niin isoja kuin pahimmassa tapauksessa, jonka olen yllä esittänyt - mutta tässäkin tapauksessa on varauduttava pahimpaan mahdollisuuteen, koska elpymisrahaston koko voi vielä kasvaa ja sitä yllä mainitsemani 39 miljardin riskit esittävät. Riski voi olla pienempi, mutta joka tapauksessa suurusluokassa puhumme kymmenistä miljardeista . Koronan keskellä euron ja koko EU:n tulevaisuus on vaakalaudalla . EU on osoittanut koronakriisin keskellä sen, kuinka siitä ei hätätilanteessa ole hyötyä. Jokainen maa on tehnyt koronaa koskevat päätöksensä itsenäisesti. Nyt, koronan pahimman iskun jälkeen, EU on alkanut nyhtää koronan runtelemien maiden rahoja yhteisvastuun nimessä. Tällä hetkellä Italiassa on väläytelty jopa EU- ja euroeroa. Yhteisvastuun ja EU:n byrokratian pelastamiseksi Sanna Marinin hallitus on tällä hetkellä taannut sinun ja minun rahoilla pahimmillaan meidän maamme kriittisten toimialojen verran muiden maiden lainoja. Vielä suurampana riskinä on, kuinka "Suomen laskennallinen osuus" ilmeisesti perustuu siihen, että muut jäsenvaltiot hoitavat omat laskennalliset osuutensa. Oleellinen kysymys onkin se, että jos muut EIVÄT hoida omia osuuksiaan tai vaikka eroavat EU:sta/euroalueesta, joutuuko Suomi siinä tapauksessa hoitamaan myös niiden osuudet? Jos missään ei ole mustaa valkoisella, niin siinä tapauksessa kannattaa olettaa, että joutuu. Pahimmassa tapauksessa Suomelle voi kaatua maksettavaksi omien osuuksien lisäksi myös muiden maiden laskennallisia osuuksia ja tämä itsessään veisi meidät konkurssiin. Tuloksena olisi suuria veronkorotuksia ja mittavia leikkauksia jokaiselta yhteiskunnan sektorilta. Tilanne on erittäin vakava, tässä on nyt piikissä yli kymmenen kertaa sotakorvaukset tai yli. Julkaistu lyhennettynä Karjalan Heilissä 20.5.2020.